Toimintakulttuuri, vuorovaikutus ja tiimityöskentely. Näiden
kolmen asian merkityksen ymmärsin siinä vaiheessa, kun niissä oli puutteita.
Kaikki liittyvät toisiinsa kiinteästi: ilman hyvää vuorovaikutusta ei ole hyvää
tiimityöskentelyä ja ilman hyvää tiimityöskentelyä ei ole hyvää
toimintakulttuuria. Kun ei ole hyvää toimintakulttuuria, kellään ei ole enää
kivaa, kuten Kummelin portsaritkin totesivat.
Opintojeni aikana kirjoitin melkein jokaisen ruutupaperin
reunaan, että ”vuorovaikutus on kaiken perusta”. Uskon, että useimmat
ammattikasvattajat tietävät, miten ja mitä asioita työyhteisössä lapsille ja
aikuisille kuuluu puhua. Harvat kuitenkaan miettivät työpäivien aikana, että
mitkä tekijät hyvän vuorovaikutuksen ylläpitämiseen vaikuttavat. Se ei ole
itsestäänselvyys varsinkaan päiväkotityyppisessä instituutiossa, jossa
vuorovaikutussuhteiden määrä on melkoinen. Kaikki meistä varmasti osaakin
kertoa esimerkkejä tilanteista, joissa on jäänyt miettimään, että ”Mikähän
tollakin taas on?”
Vaikka se on välillä raskasta (ja sehän on), hyvän
vuorovaikutuksen eteen pitäisi jaksaa tehdä työtä. Se on taito siinä missä ristikoiden
täyttäminenkin. Sitä voi harjoitella ja siinä voi tulla paremmaksi. Miksi
vuorovaikutuksen eteen työyhteisössä pitäisi jaksaa tehdä työtä?
Oma työssäjaksamisesi on yksi erittäin hyvä syy. Muistan
erään tiimipalaverin, jonka antia oli kollegani hiljattain käymä koulutus. Tutustuin
tällöin ensi kertaa psyykkiseen akkuun, joka liittyy työhyvinvointiin ja
työssäjaksamiseen. Psyykkisen akun tyhjenemiseen työpäivän aikana vaikuttavat
jatkuva valppaana olo, toistuvat keskeytykset ja kohtuuton aikapaine.
Kuulostaako tutulta?
Akku on täynnä 100%, kun heräät aamulla. 20% vähenee, kun lähdet viime tipassa töihin ja huomaat, että pyörän rengas on puhki. Pääset työpaikalle ja huomaat, että työkaveri on oksennustaudissa ja päivän suunnitelmat pitää muuttaa -> 60%. Samassa hetkessä Rauni on juuri laittanut Taimin hiuksiin erikeeperiä ja syöksyt päivän uudelleen suunnittelusta tilanteeseen akkusi tyhjentyessä 20%. (PsT Anna-Maria Teperi, 2014)
Psyykkisen akun tyhjenemiseen vaikuttaa keskeisesti vaikeat
vuorovaikutustilanteet. Hyvä on myös tietää, että jokaisella meistä on oma
uniikki akkumme, joka tyhjenee ja latautuu eri tavoin. Jollekin toimimaton
vuorovaikutus aiheuttaa pientä hampaiden kiristelyä, kun taas toinen menettää
yöunensa sen johdosta. Kuten aiemmin tuli mainittua, vuorovaikutussuhteita ja
siitä seuraten myös vuorovaikutustilanteita on päiväkodissa erittäin paljon. Ei
voida siis olettaa, että kaikki niistä olisi helppoja. Elintärkeää
työssäjaksamisen näkökulmasta kuitenkin olisi, että vaikeita
vuorovaikutustilanteita olisi huomattavasti vähemmän, kuin helppoja.
Vaikeat vuorovaikutustilanteet kuluttavat kaikkien
psyykkistä akkua työyhteisössä enemmän tai vähemmän ja tämä on ensimmäinen
asia, joka on tiedostettava vuorovaikutustaitoja kehitettäessä. Vaikka napakka
keskustelu käytäisiinkin kahden ihmisen välillä, se luo jännitteen koko
työyhteisöön puhumattakaan niistä lapsista. Harvalla meistä myöskään on
piikkipaatsamasta valmistettua taikasauvaa, kuten Harry Potterilla, jolla voisi
helpon muistiloitsun (Unhoituta) avulla siirtyä aina mukavien kuulumisten
kanssa töistä kotiin. Tällöin myös kotijoukkojen akut tyhjenevät, vaikka usein
kotiin mennään juuri lataamaan akkuja. (Näin ruuhkavuosissa kamppailevalle
joskus se rehellisesti sanottuna on toisin päin.)
Rayan Hämäläinen kirjoitti 5.8.2017 Tehyn blogissa myös
vuorovaikutuksesta. Vaikka Hämäläinen kirjoittikin hoitajan näkökulmasta,
tekstistä voi mielestäni ottaa oppia koulutuksesta riippumatta.
”Työpaikan ilmapiiri
ei ole samantekevää henkilökohtaisesti kenellekään, ei työyhteisölle, ei
potilaille tai asiakkaille eikä yhteiskunnalle. Itseään ja ammattiaan
arvostavat hoitajat eivät syö omiaan, vaan ymmärtävät terveen työyhteisön
merkityksen osana kaikkea toimintaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti