perjantai 1. syyskuuta 2017

Mikähän tollakin taas on? - Vuorovaikutuksen peruskurssi



Toimintakulttuuri, vuorovaikutus ja tiimityöskentely. Näiden kolmen asian merkityksen ymmärsin siinä vaiheessa, kun niissä oli puutteita. Kaikki liittyvät toisiinsa kiinteästi: ilman hyvää vuorovaikutusta ei ole hyvää tiimityöskentelyä ja ilman hyvää tiimityöskentelyä ei ole hyvää toimintakulttuuria. Kun ei ole hyvää toimintakulttuuria, kellään ei ole enää kivaa, kuten Kummelin portsaritkin totesivat.

Opintojeni aikana kirjoitin melkein jokaisen ruutupaperin reunaan, että ”vuorovaikutus on kaiken perusta”. Uskon, että useimmat ammattikasvattajat tietävät, miten ja mitä asioita työyhteisössä lapsille ja aikuisille kuuluu puhua. Harvat kuitenkaan miettivät työpäivien aikana, että mitkä tekijät hyvän vuorovaikutuksen ylläpitämiseen vaikuttavat. Se ei ole itsestäänselvyys varsinkaan päiväkotityyppisessä instituutiossa, jossa vuorovaikutussuhteiden määrä on melkoinen. Kaikki meistä varmasti osaakin kertoa esimerkkejä tilanteista, joissa on jäänyt miettimään, että ”Mikähän tollakin taas on?”





Vaikka se on välillä raskasta (ja sehän on), hyvän vuorovaikutuksen eteen pitäisi jaksaa tehdä työtä. Se on taito siinä missä ristikoiden täyttäminenkin. Sitä voi harjoitella ja siinä voi tulla paremmaksi. Miksi vuorovaikutuksen eteen työyhteisössä pitäisi jaksaa tehdä työtä?

Oma työssäjaksamisesi on yksi erittäin hyvä syy. Muistan erään tiimipalaverin, jonka antia oli kollegani hiljattain käymä koulutus. Tutustuin tällöin ensi kertaa psyykkiseen akkuun, joka liittyy työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Psyykkisen akun tyhjenemiseen työpäivän aikana vaikuttavat jatkuva valppaana olo, toistuvat keskeytykset ja kohtuuton aikapaine. Kuulostaako tutulta?


Akku on täynnä 100%, kun heräät aamulla. 20% vähenee, kun lähdet viime tipassa töihin ja huomaat, että pyörän rengas on puhki. Pääset työpaikalle ja huomaat, että työkaveri on oksennustaudissa ja päivän suunnitelmat pitää muuttaa -> 60%. Samassa hetkessä Rauni on juuri laittanut Taimin hiuksiin erikeeperiä ja syöksyt päivän uudelleen suunnittelusta tilanteeseen akkusi tyhjentyessä 20%. (PsT Anna-Maria Teperi, 2014)  



Psyykkisen akun tyhjenemiseen vaikuttaa keskeisesti vaikeat vuorovaikutustilanteet. Hyvä on myös tietää, että jokaisella meistä on oma uniikki akkumme, joka tyhjenee ja latautuu eri tavoin. Jollekin toimimaton vuorovaikutus aiheuttaa pientä hampaiden kiristelyä, kun taas toinen menettää yöunensa sen johdosta. Kuten aiemmin tuli mainittua, vuorovaikutussuhteita ja siitä seuraten myös vuorovaikutustilanteita on päiväkodissa erittäin paljon. Ei voida siis olettaa, että kaikki niistä olisi helppoja. Elintärkeää työssäjaksamisen näkökulmasta kuitenkin olisi, että vaikeita vuorovaikutustilanteita olisi huomattavasti vähemmän, kuin helppoja.

Vaikeat vuorovaikutustilanteet kuluttavat kaikkien psyykkistä akkua työyhteisössä enemmän tai vähemmän ja tämä on ensimmäinen asia, joka on tiedostettava vuorovaikutustaitoja kehitettäessä. Vaikka napakka keskustelu käytäisiinkin kahden ihmisen välillä, se luo jännitteen koko työyhteisöön puhumattakaan niistä lapsista. Harvalla meistä myöskään on piikkipaatsamasta valmistettua taikasauvaa, kuten Harry Potterilla, jolla voisi helpon muistiloitsun (Unhoituta) avulla siirtyä aina mukavien kuulumisten kanssa töistä kotiin. Tällöin myös kotijoukkojen akut tyhjenevät, vaikka usein kotiin mennään juuri lataamaan akkuja. (Näin ruuhkavuosissa kamppailevalle joskus se rehellisesti sanottuna on toisin päin.)

Rayan Hämäläinen kirjoitti 5.8.2017 Tehyn blogissa myös vuorovaikutuksesta. Vaikka Hämäläinen kirjoittikin hoitajan näkökulmasta, tekstistä voi mielestäni ottaa oppia koulutuksesta riippumatta.


”Työpaikan ilmapiiri ei ole samantekevää henkilökohtaisesti kenellekään, ei työyhteisölle, ei potilaille tai asiakkaille eikä yhteiskunnalle. Itseään ja ammattiaan arvostavat hoitajat eivät syö omiaan, vaan ymmärtävät terveen työyhteisön merkityksen osana kaikkea toimintaa.”



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti