Respect my authority!

Auktoriteetilla tarkoitetaan arvovaltaista ja vaikutusvaltaista henkilöä. Löysinpäs hiljattain sellaisenkin käsitteen kuin pedagoginen auktoriteetti, jolla Elina Harjusen väitöskirjan mukaan tarkoitetaan luokanopettajan ja oppilaan välistä luottamussuhdetta, joka syntyy luokanopettajan aseman ja pedagogisen suhteen muodostumisen perusteella. Pedagoginen auktoriteetti oli minulle käsitteenä ennestään tuntematon, mutta ei mielestäni ole rajattu vain luokanopettajiin vaan hyvin voisi ajatella ammattikasvattajien ja kasvatettavien luottamussuhdetta. Laitetaanpas saappaat jalkaan ja lähdetään tähän suohon hetkeksi tarpomaan.

(Pedagoginen) auktoriteetti jaetaan siis kahteen osaan. Jos sovelletaan päiväkodin maailmaan tämä käsite, niin ensimmäinen osio auktoriteetista saadaan vain sillä, että on lapsiryhmässä työskentelevä aikuinen. Eli koska olet aikuinen, sinulla on silloin jokin valta-asema. Sehän ei missään nimessä riitä, niin kuin varmaan kaikki uuden lapsiryhmän kanssa aloittavat ovat huomanneet. Puhutaan siitä, kuinka lapset ”testaavat” heille uusia aikuisia. Lapset kokeilevat rajoja ja katsovat, miten aikuiset reagoivat niiden venyttämiseen äärimmilleen.

Toinen osio pedagogisesta auktoriteetista onkin pedagogisen suhteen muodostuminen aikuisen ja lapsen välille, johon vaikuttavat sekä vuorovaikutus (Yllätys!) ja ammattitaito eli joku haisu siitä, että mitä ollaan kulloinkin tekemässä. Se, että nykyään ei enää riitä pelkkä ”aikuisen asema” siihen, että lapset uskovat, mitä heille sanotaan, johtuu yksinkertaisesti sellaisesta asiasta kuin tasa-arvo. Lasten ja aikuisten välinen tasa-arvo on lisääntynyt, mikä on johtanut siihen, että auktoriteettiasema täytyy ihan oikeasti ansaita ja sen eteen pitää tehdä töitä. Onhan se vasun perusteissakin, että varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää tasa-arvoa ja demokraattisia arvoja.

Luin hiljattain tutkimuksesta, jossa selvitettiin kokemuksia auktoriteetista sekä sen kehittymisestä. Arvaattekin varmaan, miten auktoriteettia voi itse kehittää? No reflektoinnillapa tietysti. Havainnointilasit päähän ja tarkastelemaan, että mitä tilanteessa tapahtuu:

1. Raulia pyydetään tulemaan sisälle, mutta hän lähtee nauraen juoksemaan ympäri päiväkodin pihaa. Kuulee kyllä kehotukset, mutta ei tule.

2. Raulin toiminnanohjaustaidot ovat ihan hyvät mm. ulossiirtyminen sujuu ilman aikuisen apua. Rauli on hiljattain innostunut myös Pokémonien piirtelystä ja keskustelee niistä innoissaan.

3. Jokin sisälle siirtymisessä ei Raulia kiinnosta. Onko ulkona kivempia leikkejä kuin sisällä?

4. Sisälle pitää tehdä jotain kiinnostavaa ja kivaa, jotta Raulin tahtotila sisälle siirtymisestä saadaan aktivoitua. -> Tehdään ulkoilujen päätteeksi Pokémon-jahti, jolloin jokainen lapsi saa etsiä päiväkodin pihasta uuden hahmon ja kerätään ne yhteiseen Pokémon-kansioon. Kansiota säilytetään ryhmätilassa, jotta Raulin ja muiden lasten pitää siirtyä sisätiloihin, ottaa ulkovaatteet pois ja laittaa hahmo kansioon. Etsitään tabletilta hahmolle vielä nimi ja lapsi saa itse kirjoittaa nimen mallista.

Toimisko? Uskon, että paremmin kuin ”Mähän sanoin sulle, että SISÄLLE!”

Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein.

Sitten summataan!

1. Auktoriteetti ansaitaan hyvällä vuorovaikutuksella.

2. Omaa auktoriteettia on mahdollista kehittää reflektoimalla.

3. Kun luot tilanteita, joissa lapsi onnistuu, vahvistat samalla luottamussuhdetta ja auktoriteettiasi.