Voihan keskikäyrä!

Katja Lahti Project mama-blogista kirjoitti hiljattain lapsensa viimeisestä neuvolakäynnistä ennen kouluterveydenhuollon pariin siirtymistä. Hänen kokemuksensa omasta neuvolan terveydenhoitajasta oli positiivinen, vaikka kaikessa ei sinne kuuluisille keskikäyrille osuttukaan. ”Keskiarvot ovat keskiarvoja, jonkun täytyy kasvaa siellä miinuskäyrillä, kunhan nyt kasvaa. Ei ole kyse kilpailusta.”, oli neuvolassa viisaasti todettu.

Lähipiirissäni on neuvolasta hieman toisenlainen kokemus. 4-vuotistarkastuksessa, jota hyveneloseksikin kutsutaan, vanhempi sai murskapalautteen saksien käytöstä lähtien. Tuttavani kertoi jännittäneensä lapsensa ensimmäistä varhaiskasvatussuunnitelmaan liittyvää keskustelua päiväkodin kanssa, koska kokemus oman lapsensa arvioinnista jonkun ulkopuolisen tekemänä oli kammottava. Noh, lapsesta ei ollut silloisen päiväkodin eikä ole nykyisen koulunkaan puolesta ollut mitään murhetta neuvolan pelottelusta huolimatta, päinvastoin. Kokemus oman lapsen suurennuslasin alle laitosta sen yhden ikävän kerran kuitenkin säilyy.

Ajatellaanpa sitten niitä vanhempia, jotka saavat usein kuulla lasta hakiessaan, että ”Meillä kävi nyt tänään taas täällä tällainen juttu…” tai ”Tänään me on jouduttu keskustelemaan taas siitä, että…” tai ”Tänään se lepohetki/aamupiiri/ulkoilu/jne. meni tosi huonosti.” Muistan opiskeluaikanani sijaistaneeni kuukauden verran samassa päiväkodissa, jossa yksi vanhempi kysyi joka päivä lasta hakiessaan, että ”Mites se lepohetki tänään meni?” Kiva tietysti, että ollaan kiinnostuneita lapsen päivästä, mutta jotain on mennyt pahasti metsään, jos keskustelu päiväkodin ja kodin välillä tervehdyksen jälkeen jatkuu automaattisesti niihin seikkoihin, jotka lapsen päivässä kyykkää. ”Ei lapsen kehittymisen mittaamisesta pitäisi tulla mitään vanhemman henkilökohtaista painajaista, vaikka näin joskus tuppaa käymään. Ei kukaan halua lisää huolia, ellei niihin ole jotain oikeaa syytä.”, kirjoittaa Lahti.

Koska miten voimme sanoa, että lapsi ei osaa olla lepohetkellä tai piirillä? Mihin se arviointi perustuu? Siihen, että kyllä suurin osa tämän ikäisistä osaa? Minulle tuottaa edelleen vaikeuksia viedä likaiset vaatteet suoraan pyykkikoriin. Sen sijaan säilön niitä hyvän aikaa sohvalla, ruokapöydän tuolin selkänojalla tai myttynä huoneen nurkassa. Minä olen selvästi miinuskäyrillä, kun mitataan taitoa viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin. Onko tällöin toiminnanohjaustaitoni keskitasoa alhaisemmat?

Jos arviointimme tuloksena toteamme, että lapsen on vaikea olla paikallaan piirillä, niin silloin me emme suunnittele paikallaan olemista aamupiireille kuin murto-osaksi hetkeä. Ihan sama, mitä ne keskikäyrät kertovat kunkin ikätason paikallaan olosta. Jos lapselta vaaditaan sellaisia asioita, joihin hän ei pysty, lapsen stressitila aktivoituu, mikä heikentää entisestään oppimiskapasiteettia. Kun stressitila aktivoituu tarpeeksi monta kertaa saman toiminnan kohdalla, ei tarvitse kuin mainita ”lepohetki” ja lapsi on valmis juoksemaan maratonin treenatessaan oopperalauluansa samaan syssyyn.

Kun me arvioimme lapsen taitoja, me vertaamme niitä lapsen omaan keskikäyrään. Eihän meidän aikuistenkaan kuulu verrata taitojemme kehitystä ikätovereihin tai työtovereihin. Kuulostaa ihan naurettavalta ajatella, että minun pitäisi osata viedä likaiset vaatteet heti päältäni pyykkikoriin, koska kaikki muutkin kolmekymppiset osaavat. Kyllähän minä ne osaan viedä ja pitäisikin varmasti viedä, mutta ihan muista syistä. Näin laaja-alaisen osaamisen näkökulmasta tiedot, taidot ja arvot ovat sen asian suhteen kohdallaan. Asenteessa ja tahtotilassa on vielä snadisti treenattavaa.

Kannustavat ja lapsen kehitystä ja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Yhteistyön merkitys huoltajien kanssa korostuu, kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten kehityksen ja oppimisen tukea. Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa huoltajien ja henkilöstön välisen yhteistyön myös haastavissa tilanteissa.

Sitten summataan!

1. Päiväkodin henkilöstön pitää olla tietoinen siitä, mikä merkitys on lapseen kohdistuvan positiivisen ja/tai kriittisen arvioinnin kertomisella vanhemmalle.

2. Päiväkodin henkilöstön tulee olla varovainen tehdessään yleistyksiä lasten taitojen tasoista.

3. Lapsen taitojen kehitystä verrataan vain lapsen aiempiin taitoihin. Ei ole mitään syytä asettaa lapsia kilpailuasemaan.