Ajatusmallit muuttuneet - tuloksia hankkeesta

Lokakuussa tapasimme jälleen hankkeen merkeissä. Kävimme läpi lapsiryhmässä tehtyjä havainnointeja ja pohdimme, miten niitä voisi käyttää hyväksi lasten vasuja kirjatessa. Käyn tässä blogikirjoituksessa yhden tietyn havainnointiprosessin pääpiirteittäin läpi, koska maahanmuuttajataustaisista lapsista en ole aiemmin vielä kirjoittanut. 

Maahanmuuttajataustaista lasta oli havainnoitu leikkitilanteessa, jossa hän oli yksin. Lapsi oli aloittanut elokuussa ryhmässä ja leikkinyt tähän asti vain yksin. Aikuinen oli mennyt lapsen luo, kysellyt hieman leikistä, mutta enimmäkseen vain katsonut ja seurannut lapsen leikkimistä. Lapsen leikissä oli ollut perinteinen hyvikset ja pahikset -asetelma eläinhahmoilla. 

Lapsen leikkiä seuratessa selvisi paljon erilaisia vahvuuksia, kuten taito sitoutua pitkäkestoisesti, rikas mielikuvitus sekä myös kohtalaisen hyvä suomen kielen taito. Lapsi käytti muun muassa paljon erilaisia paikan määreitäkin sujuvasti suomeksi.

Aikuinen löysi siis paljon vahvuuksia lapsen leikkitaidoista, mutta silti lapsi leikkii aina yksin. Kun oli aika pohtia sitä, mitä aikuinen voi omalla toiminnallaan edesauttaa lapsen vahvuuksien esille saamista, oli suunnitelmat jo selvillä. Seuraava askel olisi alkaa lisätä lapsen osallisuuden astetta lisäämällä yhteisleikkejä ryhmän muiden lasten kanssa. Tadaa! Yksi vasu (melkein) valmis kirjattavaksi. 

Lapsen vahvuudet: taito sitoutua pitkäkestoisesti, rikas mielikuvitus, hyvä suomen kielen taito

Tavoitteet pedagogiselle toiminnalle: lapsen osallisuuden lisääminen sekä sosiaalisten taitojen tukeminen muun muassa lisäämällä yhteisleikkitilanteita muiden lasten kanssa suunnitellusti

Kris Kalkman ja Alison Clark julkaisivat tämän vuoden helmikuussa artikkelin tutkimuksestaan, joka käsitteli maahanmuuttajataustaisen lapsen osallisuutta roolileikkien avulla. Artikkelissa esiteltiin kolmivaiheinen prosessi, jonka mukaan maahanmuuttajataustainen lapsi sopeutuu osaksi lapsiryhmää.

Ensimmäisessä vaiheessa lapsi havahtuu siihen, että ensisijainen sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, kuten koti on muuttunut ja hänet on irrotettu tuntemastaan ympäristöstä.

Toisessa vaiheessa lapsi on ikään kuin sosiokulttuurinen matkustaja ja monen ristikkäisen kulttuurin kynnyksellä. Jotta lapsen on mahdollista tulla osaksi yhteisöä, hänen on ensin ymmärrettävä vertaiskulttuuria päiväkodissa eli lasten rutiineja, huolia, arvoja jne.

Kolmannessa vaiheessa lapselle määrittyy rooli uudessa ympäristössä.

Kalkmanin ja Clarkin artikkelissa kerrottiin, että roolileikeissä leikin kulusta neuvotellaan yhdessä ja tietyt ehdotukset tiedostetusti tai tiedostamatta hylätään ja hyväksytään. Maahanmuuttajataustaisten lasten ehdotuksista roolileikeissä voi tarkastella sitä, miten he ovat sisäistäneet ympäröivää päiväkotikulttuuria. Muistan omasta työhistoriastani seuranneeni kerran, kun lapset leikkivät päiväpiiriä. Aikuista esittänyt lapsi kulki paperi toisessa kädessä ja kynä toisessa kädessä ympäri piiritilaa. Hän naputti kynällä paperiin ja sanoi kovaan ääneen ”Omalle paikalle! Omalle paikalle!”. Hänen roolinsa lapsiryhmässä oli määrittynyt ja se näkyi myös roolileikissä. Hän oli aina se lapsi, jolle sanottiin ”Omalle paikalle.”.

Nostin Kalkmanin ja Clarkin artikkelin myös lokakuisessa kokouksessamme esille, koska havainnoitu lapsi on tällä hetkellä sosiokulttuurinen matkustaja eli sopeutumisprosessin toisessa vaiheessa. Se, miten aikuinen suunnittelee omaa toimintaansa havaintojensa perusteella vaikuttaa valtavasti siihen, minkälainen rooli maahanmuuttajataustaiselle lapselle ryhmässä muodostuu.

Yleisellä tasolla kokouksessa keskusteltiin, että havainnointilomakkeen käyttö on johtanut aikuisten ajatustapojen muuttumiseen. Lapsia ja heidän toimintaansa katsotaan eri tavalla, minkä vuoksi myös omaa toimintaa tarkastellaan eri tavalla.

Hanke on edennyt toivotulla tavalla ja hienointa tässä on nähdä, miten aikuiset itse huomaavat kehittyvänsä työssään!

Artikkeli, johon viittasin aiemmin on nimeltänsä Here we like playing princesses – newcomer migrant children’s transitions within daycare: exploring role play as an indication of suitability and home and belonging (Kris Kalkman ja Alison Clark, 2017)